Suosittele:

Liityin eilen vaikuttajajoukkoon nimeltä Kansallinen Kokoomus. Tieto saattaa tulla jollekulle yllätyksenä, sillä olen istunut vajaat kolme vuotta Paimion Kokoomuksen valtuustoryhmässä kaupunginvaltuustossa.

Nuoren vaikuttajaurani matkalle mahtuu hauskoja puolueeseen liittyviä selkkauksia. 16-vuotiaana olin puolueen jäsen ehkä puolisen vuotta tai vuoden verran. Nuoruusvuosien idealismi ei sallinut mitään poikkeamista ihanteistani, joten erosin kiukkuisena jonkin puolueen konservatiivin ahdasmielisen lausahduksen takia. Armeijasta päästyäni oikeistolaiset palvelustoverit yrittivät pariinkin otteeseen muiluttaa nimeäni puoluekirjaan pienoisessa juhlatunnelmassa. Vasta-argumenttini rupesivat loppuillasta heikkenemään, mutta selvisin yrityksistä sitoutumattomana. Kunnallisvaalien 2008 jälkeen Paimion Kokoomuksen listan viidenneksi suurin äänimääräni oikeutti maakuntavaltuustopaikkaan. Pian paikallisyhdistyksen puheenjohtaja sai kummastuneen puhelinsoiton piirijärjestöltä: ”Ette kai nimeä puolueeseen kuulumatonta…?” Pian tämän jälkeen sain ilman yhtään mitään kyselyjä jäsenmaksulaskun puolueelta. Kieltäydyin liittymästä. Perästä tuli vielä muutama maanittelumaili, mutta onnistuin välttämään muilutuksen tälläkin kertaa. Maakuntavaltuustoon päätyi kuitenkin puoluerekisterissä oleva valtuustokollegani.

Kokoomus on Suomen puolueista se, jolla on kestävin suunnitelma tulevaisuuden hyvinvoinnille.

Minut on pitänyt tähän asti puoluepoliittisesti sitoutumattomana kaksi seikkaa. Ensinnäkin Kokoomuksessa on suuri määrä henkilöitä, joiden kanssa olen ideologisesti toiselta planeetalta – ja vastaavasti puolue joskus ajaa tämän siiven maailmankuvan mukaista politiikkaa. Toisekseen, olen jostain eriskummallisesta syystä ollut sitä mieltä, että puoluejäsenyys velvoittaisi hyvin paljon aktiivisempaan poliittiseen toimintaan, johon minulla ei ole ollut aikaedellytyksiä.

Kokoomus on kaukana täydellisestä puolueesta. Eniten kauhua minussa herättävät patakonservatiivit, joille ’me’ on huomattavasti pienempi joukko kuin ihmiskunta. Lisäksi puolueesta löytyy rasittavia ja haitallisia piilovasemmistolaisia ja korporatisteja, jotka uskovat itsekin olevansa markkinatalouden asialla, mutta sortuvat tämän tästä kaikenmaailman alue-, teollisuusala- ja höpöhöpötukiin. Olen ajatellut, että myyn suurin piirtein sieluni, jos astun samaan, noin 40 000 ihmisen, joukkoon ja jotenkin oikeutan jäsenyydelläni heidän poliittisia mielipiteitään.

Miten virkistävää on kuitenkin huomata, että myös poliittiset kannat kypsyvät. Taantumuksellisen ja pelokkaan populismin nousu Euroopassa, valtioiden velkaantuminen, maailmantalouden myllerrys sekä suomalaisten ikääntyminen ovat kaikki erittäin vakavia asioita. Ne eivät poistu itsestään, pois päin katselemalla. Erityisen huolissani olen siitä, että riittävän pitkälle tulevaisuuteen katsovat luonnollisesti yleensä vain nuoret. Kuinka moni yli 50-vuotias päättäjä tekee politiikkaa mielessään vuosi 2063, jolloin minä olen 75-vuotias? Haasteiden edessä on pienempi paha olla mukana vähemmän täydellisessä puolueessa kuin ei vaikuttamassa ollenkaan. Puolueet ovat kuitenkin Suomen poliittisen elämän keskeisimmät toimijat. Se ei tarkoita, että allekirjoitan kaiken kokoomuslaisen politiikan, mutta se tarkoittaa, että vaikutan myös tällä taholla.

Kokoomus on kuitenkin puolue, jonka virallisiin arvoihin kuuluvat ”vapaus, vastuu ja demokratia, mahdollisuuksien tasa-arvo, sivistys, kannustavuus, suvaitsevaisuus ja välittäminen.” Nämä kaikki arvot allekirjoitan ilomielin.

Mitä parhainta loppukesää kaikille!

-Ville Valkonen

P.s Paimion Kristillisdemokraattien Janne Suominen kirjoittelee blogissaan keskittämisen kiroista. Janne yrittää väsyneesti vitsailla Kokoomuksen olevan ’Suomen kommunistisin puolue’. Metsään menee pahasti. Ideahan on siinä, että yhtään minkäänlaisia yrityksiä ei pidä suosia, ei koon eikä minkään muunkaan ominaisuuden perusteella. Jos sitten suuryritykset ja keskittäminen osoittautuvat markkinoilla tehokkaimmiksi tuotantomuodoiksi – ja usein näin on, tosin ei aina – tulee tuotannon tapahtua nimenomaan suurissa, keskitetyissä yksiköissä. Aktiivinen hajauttaminenhan se vasta tehottomaan tuotantoon johtaakin.