Työskentelen kesän Suomen suurlähetystössä Kööpenhaminassa harjoittelijana. Paikka antaa mielenkiintoisen kurkistuksen ulkoasiainhallinnon arkeen. Työtehtäviini kuuluvat raportointi, erilaiset taustaselvitykset, mediaseuranta sekä analyysien laatiminen ajankohtaisista yhteiskunnallisista asioista. Usein vertaillaan Suomen ja Tanskan oloja. Aiheet vaihtelevat laidasta laitaan, ja esimerkiksi ensimmäinen laajempi raportti käsittelee Tanskan suuren kuntauudistuksen tuloksia. Käytännössä päivät kuluvat eri medialähteitä seuraten, tilaisuuksissa muistiinpanoja rustaillen sekä tekstiä naputellen – eli samoja asioita touhuten, mitä Suomessa on tähän mennessä usein tehnyt ihan vapaa-ajallaan, esimerkiksi tämän blogin puitteissa.
Kööpenhamina on miellyttävä ja historiallinen kaupunki, sekoitus keski-eurooppalaista kotoisaa glooriaa sekä pohjoismaista tasa-arvoisuutta.
Joku voinee pohtia, miksi ihmeessä Suomi lennättää väkeä 77 eri maahan suurlähetystöihin lukemaan lehtiä? Vastaus on tieto. Suomen valtio on suomalaisten edunvalvontakoneisto, jonka etu on olla mahdollisimman vaikutusvaltainen. Tieto on valtaa. Suomen edustustot ovat tuntosarvia, silmiä ja korvia ympäri maailmaa. Vaikka kotimaan poliittiset päättäjät varsinaiset päätökset tekevätkin, yhtään hyvää päätöstä ei voi tehdä ilman syvää tilannetietoa. Tiedon tuottamisen lisäksi edustustot – nimensä mukaisesti – edustavat Suomea lukuisin tavoin sekä hoitavat hallinnollisia konsulipalveluja kuten oleskelulupia ja passien myöntämisiä. Edustustojen yhteydessä toimii usein muita suomalaisia tahoja, kuten vienninedistämiskeskus Finpro. Suomen etu on vakaa, vauras ja oikeudenmukainen maailma, ja ulkoasiainhallinto pyrkii näitä tavoitteita edistämään mahdollisimman monin tavoin.
Kansainväliset suhteet ja diplomatia ovat valtavan laaja ja monimutkainen kokonaisuus, josta saattaa olla vaikea saada otetta. Kun kuitenkin jaksaa paneutua johonkin ilmiöön yhtä lehtijuttua syvemmin, alkavat osakokonaisuudet hahmottua yllättävän nopeasti. Kansainvälisten suhteiden konkari osaa varmasti kertoa heti, miten palestiinan intifada liittyy WTC-tornien terrori-iskuun, miksi Euroopan parlamentti muuttaa joka kuukausi neljäksi päiväksi Brysselistä Strasbourgiin, kuinka Kim Jong-il saattoi eeppisesti matkustaa Moskovaan panssarijunalla tai miten tunisialaisen kauppiaan polttoitsemurha liittyy Kiinan tiukentuneeseen verkkosensuuriin. Erinomaista Foreign policy -lehteä lainaten: ”Maailma ei ole tylsä paikka” – ja kansainvälinen politiikka on tästä oiva todiste.
Mielenkiintoista kesää kaikille!
-Ville Valkonen
